Jännittävä vuoden 2013 startti

Takana on jännittäviä aikoja. Suurin asia niistä oli pitkään muhinut idea markkinoinnin maailmaan sukeltamisesta uudelleen. Aloitin työt alkuvuodesta aivan mahtavassa seurassa, Differo Oy nimisessä yrityksessä. Allekirjoittaneen mieli avautui Katri Tannin ja Kati Kerosen tarjoamien inspiraatioiden kautta aivan uudella tavalla. Viesti on väkevä ja suunta on oikea. Moottorit on nyt taas käynnissä ja on hienoa olla mukana näkemässä, kuinka kovaan vauhtiin päästään yhdessä. Mahtavaa!

hypnonhelmet_420x420

Aloitin myös alkuvuodesta pienimuotoisen harrastelun kautta tarjoamaan mittatilauksena rannekoruja – erityisesti miehille. Miksi? Tarjontaa Suomessa ei ole. Jenkeissä on joitain tekijöitä, mutta postikulut korottaa hintaa ja toimitusaika on pitkä. Naapurimaasta Ruotsista esim. kivihelmistä tehdyistä rannekoruista saa pulittaa yli satasenkin. Huhhei sentään. Miksi mittatilauksena? Koska rannekorun mielestäni pitää istua ranteessa helisemättä tai siten, että rannekoru on liian tiukka ja elastista lankaa näkyy liikaa. Tästä syystä rannekelloissakin voi rannemittaa säätää, ei ole yhtä kokoa ranteille. Hinta ei myöskään ole este, koska en tee tätä päätoimisena ja pääasiallisesti haluan tarjota rannekoruista innostuneille paljon erilaisia vaihtoehtoja piristää pukeutumistaan. Onhan se kiva kysyä ostaneilta asiakkailta minkälaisia he kaipaisivat ja tehdä sen mukaan suunnitelmia mallistoon. Tutustu lisää: Hypnon Helmet -kauppa.

Olen myös pitkään roikkunut Keikari.com foorumilla ja oppinut kaikenlaista miesten klassisesta tyylistä (<– on muuten aika laaja käsite). Olen kokeillut eri asioita ja löytänyt niitä omia juttujani pikkuhiljaa. Erityisen haasteellisena vartalomallilleni (pitkä selkä) on ollut kaupan valmispaidat. Näihin apu on onneksi löytynyt mm. Herrainpukimon avulla, josta saa mittatilauspaitoja. Tätä tietyntyyppistä elämäntapaharrastusta pääsen myös elämään Tyyliniekka.fi sivuston kautta, johon olen päässyt kirjoittamaan juttuja ja avustamaan toiminnassa.

Aloitin myös viime vuonna uinnin uudelleen. Löysin kipinän touhuun Total Immersion -uintityylin avulla, jonka ansiosta vapaauintitekniikkani kehittyi sen verran, että aiemman 100m puristamisen ja puhkumisen sijaan jaksan uida vapaatyyliä vaikkapa kilometrin putkeen. Niin se apinakin menee tekniikka edellä puuhun, eikä perse edellä.

Seuraavaksi kesällä 2013 suunnittelin hieman tietotekniikka-puuhastelua koneen päivityksen osalta. Olen jo koonnut kokoonpanot virtuaalishoppaillessa kasaan, mutta vertailen vielä eri osia. Todennäköisesti teen pienen jutun tännekin, miten 5-6 vuotta vanha Intelin Core2duo e6850 kokoonpano päivittyy Intelin tuoreimpaan Haswell-prosessoriin, tarkemmin ottaen järeään i7-4770k malliin. Pääasiallisesti tehoa tarvitsen kuvankäsittelyyn, videoeditointiin sekä, no..  tietenkin pelailuun. Kaivoin hiljattain klassikkopelejä esiin, mm. 10 vuotta vanhan Simcity 4:sen.

Suunnanvaihdos

Katson avoimin silmin eteenpäin, sillä nyt alkaa uusi suunta elämässäni. Pääsen jälleen suuntaamaan fokukseni sellaiseen tekemiseen, mistä olen jo haaveillut vuosia. Miksi päädyinkään niin outoon suohon, josta ei päässyt ylös? Kysymys koskee työelämääni. Aion jälleen lähteä markkinoinnin ihmeelliseen maailmaan. Miksipä ei? Taustaltani ei löydy markkinointi-instituutteja tai kovia titteleitä, mutta olen intohimoinen ja innostunut aiheesta.

Olen toteuttanut paljon ja rakentanut monta hyvää juttua jotka ovat toimineet. Mielestäni moni yritys tekee viestintää aivan väärällä tavalla, joka aiheuttaa kansantaloudelle päänsärkyä. Suomen pitäisi fiksuna ja filmaattisena olla myös edustava ulkomaille päin. Paljon hyvää osaamista menee hukkaan, kun kukaan ei uskalla kertoa, mitä hienoja mahdollisuuksia meiltä löytyykään.

Edessä on jännittäviä aikoja.

Platinajärvi

En voi väittää olevani vielä niin vanha, että joudun heräämään öisin vessakäynnille, mutta kuitenkin mökillä heräsin klo 05:30 ja katsoin ikkunasta ulos – upea valo järven pinnassa. Ei muuta kuin kamera kouraan ja ulos “asioille”. Vesi kiilsi kuin nestemäinen platina, upea näky. Harmi ettei kuva ole kuin löyhä kopio alkuperäisestä näkymästä.

_MG_4706

Kun kuvan koolla on väliä – Epson EH-TW3200

Vanha videotykkimme, Optoma HD70 sai Huuto.netin kautta uuden kodin ja tilalle tuli uusi viihdyttäjä, Epson EH-TW3200. Kyseessä on edullisin malli Epsonin uudesta mallistosta, jonka isoveljeä esittää EH-TW3600. Kalliimmat EH-TW4400 ja 5500 -mallit ovatkin sitten oma tarinansa erikseen. Testeissä ei 3200 ja 3600 mallien välillä ole suuria eroja havaittu, joten tälläkin kertaa äänestin lompakollani.

Videotykki on ollut käytössäni vuodesta 2005 lähtien. Optoma H30a (854 x 480) vaihtui Optoma HD70 (1280 x 720) kautta vihdoin Full-HD aikaan Epsonin myötä. Paitsi että Optomaan nähden tarkkuutta on tullut lisää, on LCD-tekniikka kehittynyt huimasti viime vuosina. Vielä HD70:ta ostettaessa vain kalliimmissa LCD-malleissa oli riittävän hyvä kontrasti. Epson EH-TW3200 ei tarjoa erinomaista mustaa, mutta silti erittäin hyvää tasoa. Tällä hetkellä olohuoneeni katto/seinät/kalusteet ym. ovat enemmän “pullonkaulana” paremman mustan tavoittelussa, sillä mattamustan maalin ostoon tuskin saan hallitukselta lupaa, joten täydellisyyttä en voi tavoitella..

Epsonin kuva on vakioasetuksillaan jo yllättävän hyvä. Väriavaruuden laajuus ja tarkkuus yllätti heti ensi-istumalta. Linssinsiirto (lens-shift) sallii kompromisseja sijoittelun suhteen, samoin linssin zoom. Tykin saa nopeasti käyttökuntoon näiden säätöjen avulla.

Kalibrointilaitteita en omista, mutta silmämääräisesti tein seuraavat säädöt: Kuvamoodiksi Cinema, valkotasapaino 7000K, Gamma 2.4, värikorjausta Gain G +3 ja Gain B -3. Järkkärillä testatessa sain näillä asetuksilla parhaan 6500K värilämpötilan ja kontrastin. Iiriksen kytkin pois päältä. Iiristä voi suositella varauksella, mutta se aiheuttaa pientä ääntä. Ilahduin tämän halpismallin säätöjen mahdollisuuksista erityisesti tummien sävyjen suhteen, joita voi hienosäätää Gamma-asetuksesta mikäli yleisvalaistus sallii tai kangas olisi harmaahko.

Kuvassa on linssistä johtuen pientä konvergenssia, eli värivirhe jonka huomaa varsinkin valkoisen viivan/tekstin ym. reunassa. Virhe on aika huomaamaton, sillä sitä ei huomaa sohvalta asti. Esimerkkinä kalliimmassa Sony VPL-HW10-tykissä konvergenssivirhe on Epsonia suurempi, vaikkakin Sony on muuten hiljaisempi ja tarjoaa paremman mustan tason kuin Epson.

Ei muuta kuin valkokangas alas ja elokuva pyörimään! Epsonille 4,5/5 tähteä loistavasta tuotteesta.

*rousk rousk*

Kolmiulotteinen pettymys

Valmistajat ja media tuntuu hehkuttavan 3D-elokuvia nyt entistä kovemmin. Televisioiden myynti on hidastunut kun kuluttajat ovat varpaillaan, mitä pitäisi ostaa. Kun ensimmäiset 3D-televisiot tulivat markkinoille, sisältö puuttui kokonaan – ei tv-lähetyksiä, ei blu-ray-soittimia jotka toistaisivat 3D-sisältöä jne. Nyt soittimia on, joitain testilähetyksiä on lähetetty. Samaan aikaan markkinointivälineenä toimivat elokuvateatterit saavat suuremmat lipputulot 3D-elokuvistaan.

En käsitä koko hypetystä asiasta. 3D-tekniikka polarisaatiolasien kanssa on todella epämiellyttävä kokemus. Silmät – tai oikeastaan aivot yhdistävät stereokuvan eli käytännössä katsojaa huijataan 3D-efektillä. Silmät joutuvat tekemään paljon töitä ja kuvan katselu ei ole rauhallisen nautinnollista vaan hieman pakotetun luonnottoman oloista. Lasitkaan eivät ole kovin mukavat painonsa takia pitää 2-tunnin elokuvan ajan, jos jo muutamassa minuutissa ne alkavat ärsyttämään.

Toshiba on tällä viikolla julkaissut 3D-television joka ei vaadi laseja. Nyt lasien kera katsottava 3D-televisio kuulostaakin vanhalta tekniikalta, vaikka niitä ei ole ehditty myymäänkään kuin n. vuoden verran. OK, ollaan sen verran realistisia, että Toshiban julkaisemat 12″ ja 20″ mallit ovat onnettoman pieniä ja todennäköisesti vain demonstraatio tekniikan toiminnasta. Tekniikan yleistyminen vaatii aikansa – puhumattakaan siitä, kuinka hyvin se toimii.

Allekirjoittanut on elokuvateatterissa nähnyt Avatar -elokuvan 3D:nä sekä demonnut Sonyn 3D-televisiota viikko sitten hifimessuilla. Kummastakin jäi fiilis, että 3D-efekti on ihan kiva tekniikkakokeilu, mutta ei todellakaan niin kypsä ja käyttökelpoinen idea että siitä olisi massatuotteeksi jokaiseen olohuoneeseen. Avatar näytti paremmalta perinteisenä 2D:nä omalta kotiteatterisoffalta.

Saisiko olla 3D-elokuvia laseilla? -Ei kiitos.

Aamulehden etusivulla 28.2.2010

_MG_5816_birdattack

On se jännä juttu herätä, löntystää eteiseen ja nappasta lehti postiluukusta ja huomata yllätyksekseni ottamani kuva Aamulehden etusivulla! Kuvaamastani naakka-parvesta irtosi juttu paitsi Aamulehteen 28.2.2010, myös Journalisti-lehteen 25.3.2010. Naakka-parvi oli vaikuttava näky naapuritalon, Aaltosen ent. kenkätehtaan katolla. Olin kamera valmiina katsomassa huutavia naakkoja, koska jotain alkaisi tapahtumaan.

Teknistä taustaa. Oli todellakin pimeä ilta, eli kamerani (Canon 40D) herkkyys piti nostaa ISO 3200 ja objektiivina toiminut Sigma 30mm F1.4 oli toki valovoimainen ja se tuli tarpeeseen, jolloin kuvasin täydellä (F1.4) aukolla. Linnut liikahtavat kuin orkesterimaisesti liikkeelle samasta käskystä ja ilman suurempaa sommittelua annan kameran laulaa sarjakuvauksea ohimeneviä lintuja, samalla seuraten lintujen liikettä.

Näin jälkeenpäin ajatellen, olisinko tehnyt jotain toisin? Ehkä olisin kokeillut ehkä vielä aavistuksen pidempää valotusaikaa. Nyt valotusaika oli 1/50s. Vaikka osa linnuista pysähtyi kuvaan juuri onnistuneesti, olisin kaivannut liikettä hieman lisää. Katsotaan koska seuraavan kerran saan naakat parkkiin naapuritalon katolle..